olen 40v mies sinkku. miunulla on vaikea luoda parisuhdetta.haasteita liikaa.taustalla minulla mbd diaknoosi
Hei Jakke 8484!
Mieleen tulee heti pari tarkentavaa kysymystä. Onko tuo mbd-diagnoosi haaste sinulle itsellesi niin, ettet rohkene hakeutua etsimään parisuhdetta vai onko mbd:n haasteet katkoneet suhteitasi tai estäneet kokonaan niiden syntymistä? Ikävää joka tapauksessa, että se vaikuttaa elämässäsi aikuisen ihmisen tärkeän ihmissuhteen rakentumista.
Mbd taitaa olla melko samanlainen kuin adhd, joka on kovin yleinen diagnoosi nykyisin. Se tarkoittaa, että sinulla on paljon kohtalotovereita ja sen aiheuttamat haasteet ovat siksi suurelle osalle ihmisiä jollain tapaa tuttuja. Siinä mielessä sitä tarvitse ujostella enää nykymaailmassa.
Haluaisitkohan kertoa vähän tarkemmin, millaisia ne parisuhteen rakentumista häiritsevät haasteet ovat olleet? Niiden selättämistä olisi ehkä helpompi miettiä, kun olisi jokin elävä esimerkki.
Sitäkin kysyisin, oletkohan koskaan saanut mitään kuntouttavaa tukea tuon diagnoosisi vuoksi? Nykyisin on olemassa neuropsykiatrisia valmentajia, jotka auttavat hallitsemaan niitä haasteita joita mbd tai adhd elämään aiheuttaa. Myös aikuiset tarvitsevat ja voivat saada heiltä apua. Ja samoin vertaistukiryhmiä on joillakin paikkakunnilla olemassa. Niistäkin voisi saada vinkkejä, miten muut ovat näitä haasteita ratkoneet.
Nostat joka tapauksessa puheeksi tärkeän asian. Suurin osa meistä ihmisistä kaipaa elämäänsä ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa ajatuksiaan, tunteitaan ja seksuaalisuuttaan. Siihen tarpeeseen eivät vaikuta sairaudet, diagnoosit tai muut elämää omalta osaltaan haastavat asiat.
on ollut diaknoosi hankalaa minulle. sen huomaa komminikoinnissa ihmisten kanssa.ystäviä on jonkun verran.mutta pasuhteessa on ollut aika kynnys kysmys.ja vaikuttanut aikalailla ihmisten suhtautumiseen minua kohtaan.
Mbd-diagnoosi on ollut siis sinulle itsellesi hankala asia. Tarkoittaakohan se sitä, että sinun on vaikea hyväksyä itseäsi sellaisena kuin olet? Diagnoosin ei silti tarvitse leimata sinua vaan se kertoo jostain erityispiirteestäsi. Sinussahan on paljon erilaisia muitakin ominaisuuksia ja taitoja.
Koska sinulla on ystäviä, se kertoo, että sinussa on jotakin sellaistakin, mistä muut ihmiset pitävät. Osaisitko sanoa, mistä he sinussa pitävät?
Minkälainen ihminen sinä muutoin ajattelet olevasi? Oletko ystävällinen, muita arvostava tai muille tilaa antava? Mbd taitaa olla vähän kuin vasenkätisyys, jollaisia on vähemmän kuin oikeakätisiä. Hekin kirjoittavat, tekevät käsitöitä, harjaavat hampaansa ja syövät omilla tavoillaan. Ja ovat silti ihan samanlaisia ihmisiä kuin oikeakätisetkin.
Olisikohan ensimmäinen askel kohti parisuhteen löytämistä se, että vaikka kirjoitat ylös, mitä hyvää sinussa on. Sitten voisit kysyä myös ystäviltäsi, mitä hyvää he sinussa näkevät. Tarkoituksena olisi, että pystyisit itsekin arvostamaan itseäsi ja näkemään rohkeammin omat mahdollisuutesi. Diagnoosin ei siis välttämättä ole se kynnyskysymys vaan se, mitä itse itsestäsi ajattelet ja miten tuot itseäsi näkyväksi.
Mitähän tästä nyt tuumaat?
kiitos kannustuksesta.yritän miettiä esim paperille omia vahvuuksia ja heikkouksia.olen kiltti,avoin,sosiaalinen.joskus tulee turhautumisia ja pettymyksiä kun asiat eivät suju hyvin.mutta yritän parhaani.
Hienoa, että tunnistat jo omia tärkeitä puoliasi. Sosiaalisuus ja avoimuus ovat hyviä lähtökohtia kaikissa ihmissuhteissa.
Aloita noista vahvuuksista ja jätä heikkoudet tuonnemmaksi.
Heikkoudet eivät kuitenkaan ole mitään kiveen kirjoitettuja asioita. Ne ovat asioita, joita voi usein kehittää tai niiden takana saattaa olla jokin alkujaan positiivinen pyrkimys pärjätä. Esimerkiksi kovasti ujolla ihmisellä saattaa olla lapsuuden kokemuksia siitä, että vetäytymällä välttää vaikkapa aikuisten moitteet. Se on ollut lapsuudessa toimiva selviytymiskeino, mutta aikuisena sitä ei enää tarvita, vaikka mieli edelleen pyrkii turvautumaan siihen.
Jokainen meistä turhautuu ja pettyy, jolloin tukee vihaiseksi tai kiukkuiseksi joksikin aikaa. Se taitaa kuulua elämään ja tunteet tasoittuvat ajan kanssa. Tärkeää on, ettei tunteissaan toimi harkitsemattomasti.
Olisi kiva tietää, millaisia muita vahvuuksia löydät itsestäsi.
olen sosiaalilinen kiltti avoin tunteellinen empaattinen.
joskus tuntuu että minun kiltteyttä käytetään hyväksi minua vastaan.
en osaa olla ilkeä, enkä suutu helposti.
joskus tuntuu että en edes itse havaitse hyväksi käyttöä ihmisiltä.
Sinulla tosiaan on sellaisia vahvuuksia, jotka ovat ihmissuhteissa ja seurustelusuhteissa todella arvokkaita. Kiltteys on hieno piirre, mutta tarvitsee kyllä kaverikseen kyvyn osata sanoa ei silloin, kun joku sitä väärinkäyttää. Luulen, että moni toivoo itselleen kumppania. joka on empaattinen, kiltti ja tunteellinen.
Toivottavasti osaat itsekin arvostaa noita vahvuuksiasi kuten itseäsi muutoinkin.
Jos nyt mietit sitä parisuhteen etsimistä, niin miten se mbd omasta mielestäsi vaikuttaa, kun kuitenkin tunnistat nuo tärkeät vahvuutesi. Pelkäätkö, ettet tule hyväksytyksi? Ja siksi et edes oikein uskalla yrittää?
olen yrittänyt.rakentaa pasisuhdetta.ehkä hiukan pelkään että tulen hylätyksi tai en riitä.
olen netissä tutustunut yhteen hienoon naiseen ja on tullut pieni ihastus
ollaan nyt tunnettu vuosi, itsellä tunteet aika selvät tätä naista kohtaan mutta olen huomannut että hänen tunteet on hiukan sekavat hänen on solmussa tunteiden kanssa.hän on hiuka ujo.ehkä hän säikähti ku kerroin tunteistani häntä kohtaan ja myös näytin ne teoilla
halusin osittaa että haluun vakaa suhdetta.ostistin tälle naiselle kihlasormuksen syntymäpäivä lahjaksi.ehkä hän hiukan hämmentyi tai säikähti.
Hylätyksi tuleminen on pelottava asia meille kaikille. Me ihmiset olemme kautta vuosituhanten pärjänneet paremmin yhdessä muiden kanssa kuin yksin. Tuo pelko on ehkä kirjoitettu geeneihimme.
Onpa upeaa, että olet tavannut hienon naisen. Ja vuoden olette tunteneet. Se tarkoittaa, että olet kyllä pystynyt vuorovaikutukseen, jossa myös nainen on halunnut olla mukana. Mutta olisiko teillä hiukan eri tahti tunteissanne? Toiset meistä etenevät varovasti ja tarvitsevat aikaa tunteittensa ja luottamuksen syntymisen kanssa, toiset ovat nopeampia kuten sinä. Se ei haittaa parisuhteessa, jos kumpikin kuitenkin saa tilan olla oma itsensä.
Teit kyllä romanttisen kosinnan, kun tarjosit kihlasormusta syntymäpäivälahjaksi. Olit varmasti itse innoissasi tästä romanttisesta eleestä. Ymmärrän toisaalta, että jos nainen ei vielä ole edes tullut ajatelleeksi kihloihin menoa, se hämmensi häntä. Mutta mitään siinä ei liene menetetty, jos pystyt hänelle antamaan aikaa. Ehkä olettekin jo jutelleet tuosta pelästymisestä. On hyvä, että nainen tietää, ettet ole häntä mihinkää pakottamassa tai vaatimassa vaan ilmaisit vain omat tunteesi. Ehkä on hyvä yrittää tunnistella jatkossakin, miten kannattaa ajoittaa omien tunteiden ilmaisua vaikka ne itselle niin pakahduttavia ovatkin. Sinun tunteesi ovat arvokkaita ja aitoja sekä tavoitteesi vakaa suhde. Siinä on paljon kauneutta!
kiitos positiivisuudesta.ollaan kyllä puhuttu viesteillä aijemmin jo kihlauksesta,.ehkä se tuli liian äkkiä hänelle.en ole pakottamassa tai painostamassa häntä mihinkään.olen antanut aikaa hänelle miettiä omia tunteita.kyllä haluan pysyvää suhdetta.
Kun nyt ajattelen aloitustasi täällä, niin jään pohtimaan, miten koet, että sinun on vaikea luoda parisuhde. Sinulla on miellyttävältä kuulostava asenne parisuhteeseen ja valmius empatiaan sekä muita arvokkaita avuja. Oletko kaikesta huolimatta jotenkin epävarma naisen pysymisestä suhteessa, vaikka olitte jo kihlauksesta jutelleet? Kertooko hän, millaisia tunteita hänellä on?
Sekin on vielä todettava, että riippumatta siitä, onko jommalla kummalla jokin diagnoosi tai ei, nämä parisuhteen asiat voivat olla mutkikkaita. Uskaltautuminen parisuhteeseen rakentuu osin jo varhaisista vuorovaikutussuhteista alkaen moniin elämän tapahtumiin. Jos toinen ei jostain syystä rohkenisi sitoutua, se ei tarkoita, että toisessa olisi jokin vika tai puute.
juu.itse olen varma asiasta ja tunteista selvillä.mutta en oikein tiedä sen naisen tunteista pelottaa hiukan jos hän ei ole valmis tai en riitä hänelle.yritän keskustella naisen kanssa vielä hänen tunteista.tiedän että parisuhde ja tunne jutut monmutkasia asioita.olen antanut naiselle omaa aikaa ja omaa tilaa.niin saa rauhassa miettiä tunteita.
Tuo riittävyys on varmasti kaikille tärkeä kysymys. Mitä ajattelet, miksi et olisi riittävä?
vaikea sanoa.on vaan sellainen tunne.hiukan huonoja kokemuksia edellisistä parisuheista.
Haluaisitko kertoa jotakin niistä huonoista kokemuksista? Miten oma riittämättömyytesi niissä mielestäsi ilmeni? Voisi olla hyvä tarkastella niitä ja mahdollisesti löytää uusia mahdollisuuksia, jos voit niistä jutella.
edellisissä parisuhteissa näkyi selvästi kommunikaation puute
itse yritin olla se joka yritti keskustella asioista
ja selvittää välejä huonolla menestyksellä.
nykyisessä tilanteessa olen yhä se joka yrittää keskustella ja selvittää ongelmat ja erimielisyydet.
olen kertonut paljon tunteissa ja keskustellut ihastukseni kanssa syvällisistä asiosta
mutta olen huomannut että hän sivuttaa nämä tunne kysymykset tai häneltä ne menee ohi.tai hän ei sisäistä minun tunteitani. olen se joka tehnyt uhraukset tämän asian eteen itse olen se joka joustaa tekee kompromissit kertoo avoimesti tunteista ja yrittän selittää ihatukselleni mikä hänessä vetoaa minuu ja yritän kertoa ja puhua yhteisestä tulevaisuudesta.
Nostan sinulle hattua tuosta taidostasi yrittää puhua ja selvittää erimielisyydet. Jos siihen ei löydy vastakaikua, se ei ole sinun riittämättömyyttäsi. Kykenemättömyys avoimeen vuorovaikutukseen voi olla myös olla näiden kumppaneiden puolella.
Hyvä vuorovaikutus syntyy niin, että kumpikin saa sanotuksi oman näkökulmansa, jota toinen ei teilaa, vaan kysyy lisää ja pyrkii ymmärtämään toisen näkökulmaa, jos on itse eri mieltä. Jos kumpikin pyrkii ymmärtämään toisen näkökulmat, pystytään usein yhdessä rakentamaan jokin uusi yhteinen ratkaisu, johon on huomioitu kummankin tärkeimmät ajatukset. Mutta tähän tarvitaan kaksi.
Kerrot, että kumppanisi pyrkii sivuuttamaan tunnekysymykset. Voisiko siinä taustalla olla hänen vaikeutensa suhteessa omiin tunteisiinsa? Jos ei ole oppinut tunnistamaan omia tunteitaan, nimeämään niitä sekä sanoittamaan, niin niistä sisällä olevista oudoista "möykyistä" ei oikein saa kiinni itsekään. Silloin myös toisen tunteet voivat olla vähän pelottavia. Rohkenisitkohan kokeilla sitä, ettet juttelisi hänen kanssaan vähään aikaan tunteista vaan ihan käytännön asioista? Olisiko hänen silloin helpompi olla vuorovaikutuksessa?
Kehottaisin sinua miettimään kriittisesti, kenen riittämättömyydestä tässä mahtaa lopulta olla kysymys. Ja myös sitä, mitä sinä itse parisuhdekumppanilta odotat.
kiitos positiivisuudesta.yritän selvittää asiaa.voi olla että puhuis vaan arki päiväsiä asioita.ehkä häntä pelottaa puhua tunteista.en painosta häntä enkä pakota mihinkään mihin hän ei itse halua.
itse haluan vakavaa parisuhdetta.missä molemmat on tasavertaisia ja kunpikin kuuntelee ja on tukena ja rinnalla myötä ja vastain käymisissä.
Pitäisikö sinun kumppanisi osata puhua omista tunteistaan?