Mitäs olette mieltä työelämästä? Onko muilla ollut haasteita työelämässä, kuten kiusaamista tai syrjimisestä?
Olen pitkään miettinyt, että mistä tämmöinen voi joutua, että henkilökohtaisesti on joutunut huonoa käytöstä kohtaamaan ainakin muutaman kerran.
Muiden kokemuksia olisi kiva kuulla.
Hei, olen ehkä jäävi vastaamaan koska mulla ei ole työuran aikana kokemusta erityisesti itseen kohdistuvasta häirinnästä, vaikka ikäviä tilanteita (huonoja kohtaamisia/kohtelua) työpaikalla on tullutkin vastaan. Koulussa oli kyllä minuun kohdistuvaa syrjimistä/kiusaamista, mutta onneksi se jäi ala-asteen jälkeen taakse.
Näille on varmaan vaikea nimetä mitään yksittäistä syytä. Joskus ikävällä tavalla käyttäytyvällä voi olla huonot sosiaaliset taidot (puutteellinen kyky tunnistaa toisten tunteita/huomata milloin muut pahoittavat mielensä), tai epävarma olo omasta asemastaan ryhmässä, mitä sitten yritetään pönkittää ‘nokkimalla’ jotakuta heikommassa asemassa olevaa. Tai ongelmia tunnesäätelyssä/muussa elämässä, niin että ehkä kokonaan muihin asioihin liittyvä harmitus ja paha olo ‘läikkyy yli’ vuorovaikutuksessa esim. tiuskimisena.
Jos ikävä kohtelu kohdistuu toistuvasti nimenomaan sinuun, voi olla hyvä tarkistaa onko työpaikalla toimintaohjeita häirintä- tai kiusaamistapauksissa. Useilla työpaikoilla voi nykyään olla häirintäyhdyshenkilö, jonka kanssa voi lähteä selvittämään olisiko joitakin vaihtoehtoja joilla ongelmia voisi lähteä ratkaisemaan. Tai, jos kyse on enemmän syrjinnästä kuin kiusaamisesta, myös esihenkilöllä saattaa olla mahdollisuus tehdä jotain ryhmäytymistä edistäviä toimenpiteitä, tai yrittää edistää sitä että kaikilla on hyvä ja turvallinen olo olla työyhteisössä.
Kiitos vastauksesta. Samoja ajatuksia itselläänkin. Ehkä siinä voi olla myös sitä, että itse on epävarma työelämässä, esim. arkuutta sosiaalisuudessa tai ammatillisesti niin sitä käytetään sitten hyväksi. Hyökätään tavallaan heikommassa asemassa olevan kimppuun jollakin tavalla. Näitä asioita on tullut paljon mietittyä vastoinkäymisten takia. Harmillisinta kaikessa, että apua niissä tilanteissa ei ole saanut tai ei ole osannut pyytää apua. Sitten on jäänyt tyhjän päälle. Joutunut aloittamaan jollakin tavalla alusta toisessa paikassa.
Näinhän se on, että silloin kun yhteisön ryhmädynamiikka tuottaa kiusaamista/syrjintää, se kohdistuu todennäköisemmin sellaisiin ihmisiin jotka eivät ole hirveän nopeita luomaan läheisiä kaverisuhteita, tai jotka eivät jollain muulla tavalla osaa sanomisillaan/ käyttäytymisillään ‘purkaa tilanteita’ niin etteivät ne pääsisi toistumaan. (Erityisesti jälkimmäinen on jotain mitä itsekin vasta harjoittelen, ei siis käytännössä kovin selvää mielikuvaa miten tämä pitäisi toteuttaa.) Eli käytännössä kohteeksi päätyvät helpommin ujot ja varovaiset, tai ihmiset joilla ei ennestäänkään ole välttämättä hirveän vahva itsetunto tai -arvostus, niin etteivät he reagoi automaattisesti itseensä kohdistuviin epäreiluuksiin vaan jäävät ehkä jollakin tasolla miettimään ovatko ansainneet sen.
(Eivät ole! Mikään persoonallisuuden piirre ei oikeuta kiusaamista. Mutta uskon että on olemassa taitoja, joita harjoittelemalla voi yrittää tehdä itsestään vähemmän houkuttelevan kohteen.)