Näin Timppa viestisi jossain viestiketjussa. Kyselit, millaisilla lääkkeillä jaksaa elää sietämättömän ahistuksen kanssa. Vastaan tähän ja toivon muidenkin kertovan elämää helpottavista arkisista lääkecocktaileista.
Itse sain avun yhdistelmästä Efexor ja Xanor.
Elän omaa pikkupikku elämääni tyytyväisenä ja toimeliaana, jaksan ja uskallan ja jopa nautin tästä elämästäni. Loputon työ ja arjen rutiinit eläinten kanssa katulamppujen tuolla puolen edesauttavat hyvää elämää. Lääkkeille annan kyllä suuren arvon jaksamisen ja sietämisen ja ahdistuksesta vapautumisen suhteen.
Moi Katastrofi 🙂Pitää tuon xanorin rinnalle pyytää tuota kokeeksi.., toinen oli täällä kehuttu Temesta, mitä en ole vielä kokeillu. Xanorit menny n.20v ja eikä enää ihmeitä kyllä odota noilta. Koetahan sinä ja kaikki muutkin koettaa jaksella siellä, missä ikinä olettekin.
Moikka. Toivottavasti kesä ja aurinko helpottaa, se on aitoa luomulääkettä meille ahistuneille maalaisille. Ihan ulkoilmaelämää elämme nyt täällä ja yritän varmaan alitajuntaisesti tankata itseeni aurinkoa , koska kilpikonnaani hoidan juuri sillä kaavalla : nyt d-vitamiinia kuoreen, talvi sujuu sitten paremmin...
Elämä on aina katastrofi. Sen tosiasian sietäminenhän ratkaisee, kuinka jaksaa arkista puskemista,... tavoite on tietysti suunta eteenpäin. Toisinaan tulee kuitenkin tunne, että pää loppuu ennemmin kuin edessä oleva seinä.
Ukkosta, hellettä ja silmäripsistäkin valuvaa hikeä uhmaten keritsin ihan normisaksilla naksutellen mustan lampaan. Sillä oli ihan hirvittävän tukala olla villapaidassaan, vaikka olikin keväällä keritty.
Efexor on mielestäni mielialalääkkeiden ykkönen. Ainoa hankaluus sen käytössä on vieroitusoireet, jos siitä haluaa eroon... itse olen kuitenkin päättänyt elää Efexorin avulla koko masentavan loppuelämäni, koska ihan oikeasti kaiken katastrofin keskellä ja hirvittävien ulkopuolisten paineiden alla Efexorin tuella olen siltikin ihan älyttömän jaksava, kestävä, sietokykyinen ja onnellinen maalla elävä vanha akka.
Ja kun Ryhtyminen alkaa tuntua ylivoimaiselta, käännyn ystäväni Xanorin puoleen. Yhteistyömme on saumatonta.
Sitä samaa toivon sulle Timppa ja muillekin, lääkkeet on vain kemiaa ja niitä tosiaan voi käyttää, jotta jaksaa elää. Ihan onnellisena...
Elämä on aina katastrofi. Sen tosiasian sietäminenhän ratkaisee, kuinka jaksaa arkista puskemista,... tavoite on tietysti suunta eteenpäin. Toisinaan tulee kuitenkin tunne, että pää loppuu ennemmin kuin edessä oleva seinä.
Ukkosta, hellettä ja silmäripsistäkin valuvaa hikeä uhmaten keritsin ihan normisaksilla naksutellen mustan lampaan. Sillä oli ihan hirvittävän tukala olla villapaidassaan, vaikka olikin keväällä keritty.
Efexor on mielestäni mielialalääkkeiden ykkönen. Ainoa hankaluus sen käytössä on vieroitusoireet, jos siitä haluaa eroon... itse olen kuitenkin päättänyt elää Efexorin avulla koko masentavan loppuelämäni, koska ihan oikeasti kaiken katastrofin keskellä ja hirvittävien ulkopuolisten paineiden alla Efexorin tuella olen siltikin ihan älyttömän jaksava, kestävä, sietokykyinen ja onnellinen maalla elävä vanha akka.
Ja kun Ryhtyminen alkaa tuntua ylivoimaiselta, käännyn ystäväni Xanorin puoleen. Yhteistyömme on saumatonta.
Sitä samaa toivon sulle Timppa ja muillekin, lääkkeet on vain kemiaa ja niitä tosiaan voi käyttää, jotta jaksaa elää. Ihan onnellisena...
Moikka pitkästä aikaa. Temestaa en saanut kokeilla uni-apnean takia, vaikkakin mulla tuohon unettomuuteen jo tenoxia, stellaa ja mirtazapinia vuorotellen. Tuo valdoxan ei anna tarpeeksi apuja. Annos tosin 25mg, mutta kun koetettiin se tuplata, muuttui ahdistus lähinnä shokiksi.
Pitää vielä lääkärin kanssa jutella tuosta efexorista, se taitaakin olla jo ainut mitä en oo kokeillu. Lääkekannabistakaan ei taida tämä holhoava yhteiskunta tarjota. Siinä ainakin yksi, joka auttaa uneen, enkä itse ymmärrä miten se oisi pahempi vaihtoehto näihin kemiallisiin rohtoihin.
Nooh, päivä kerrallaan, välillä pieni askel eteenpäin. Ei vaan kiinnosta, ei jaksa, enää.
Tsemppiä toivon teille kaikille 🌻🙂🌻
Pitää vielä lääkärin kanssa jutella tuosta efexorista, se taitaakin olla jo ainut mitä en oo kokeillu. Lääkekannabistakaan ei taida tämä holhoava yhteiskunta tarjota. Siinä ainakin yksi, joka auttaa uneen, enkä itse ymmärrä miten se oisi pahempi vaihtoehto näihin kemiallisiin rohtoihin.
Nooh, päivä kerrallaan, välillä pieni askel eteenpäin. Ei vaan kiinnosta, ei jaksa, enää.
Tsemppiä toivon teille kaikille 🌻🙂🌻
Pitkästä aikaa täällä. Moikat ja tsempit kaikille, estradi on nyt teidän. Oli kiva jutskailla monenkin teitin kanssa mut nyt mentävä on.
-On muitakin maailmoja kuin tämä.
-Jake Chambers, NY
-On muitakin maailmoja kuin tämä.
-Jake Chambers, NY
Moi Timppa, kiva kuulla susta, mitä ilmeisimmin menee kivasti. Tosi hienoa. Mutta kerrotko Jake C: lle terveisiä, että päivittää tuon ajatuksensa. Tämä tukinetmaailma on myös ihan oikea maailma, varsinkin meille, jotka olemme oikeesti yksin, aina vaan.
Moi Katastrofi ja parempaa vuotta 2015 sinulle ja muillekin! Kerron toki terveisiä!
Tui tui!
Tui tui!