Parisuhde, lääkitys ja pakkoajatukset

Parisuhde, koti ja perhe
1

Hei, olisiko teillä kokemuksia vastaavasta tilanteesta ja miten lähtisitte purkamaan tilannetta?

Tapasimme puolisoni kanssa 3 vuotta sitten. Olin vasta eronnut ja tullut jätetyksi pitkästä suhteesta, jonka johdosta koin valtavaa turvattomuutta. Olin ollut aiemmin ahdistunut ja kuitenkin pärjäillyt töissä ja muussa elämässä ilman lääkitystä.

Suhteemme aikana olen turvautunut puolisooni, mutta hänen seurassaan olen tuntenut myös välillä sietämätöntä ahdistusta. Ahdistus pahenee välillä todella pahaksi. Pakkoajatuksiin asti, jotka koskevat suhdetta. Ei ole aiemmin ollut vastaavaa. Mieheni on puhumaton, joka johtuu autismista varmasti. Itse olen muuttunut suhteessa ihan erilaiseksi. En enää osaa innostua samoista asioista kuin aikaisemmin. Ennen minulla oli paljon omia kiinnostuksen kohteita ja ystäviä.

Saimme lapsen ja tilanne muuttui todella vaikeaksi. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja ahdistukseen. Puoli vuotta meni sumussa. Aloitin lääkityksen, joka ei täysin toiminut. Sivuvaikutuksena mm. unettomuus joka ei lähtenyt pois. Pääni oli ollut täynnä pakkoajatuksia§, joista lääkitys leikkasi pahimman terän pois. Unettomuus jäi pysyväksi. Palasin töihin synnytyksen jälkeen ja ensin meni hyvin, mutta sitten taas sama homma kun yritin luopua lääkkeestä. Pakkoajatukset palasivat ja olo on hirveä. Mietin, että onko ahdistukseni vain pahentunut vai onko tämä merkki, että suhteessamme on sellainen triggeröivä tekijä joka laukaisee pahan ahdistuksen, jolloin joudun jopa pitkälle sairauslomalle.

Jos jollakulla on kokemusta vastaavasta niin olisin kiitollinen vertaistuesta :slight_smile:

2

Hei, en ole ollut tarkalleen samassa tilanteessa, mutta yhdellä pitkäaikaisista eksälläni oli ehkä jotain (lievän?) aspergerin syndrooman tyyppistä, ja mulla oli alkuvuosina nykyisen puolisoni kanssa yhteenmuutettuani voimakastakin ahdistusta.

Nykyisen suhteeni alkupuolella ahdistus on liittynyt mielestäni siihen, että puoliso ilmaisee negatiivisia tunteitaan voimakkaammin/suorempaan kuin mihin lapsuudenkodissa tai aiempien parisuhteiden aikana olin tottunut. Olemme jutelleet tästä ja ahdistusta aiheuttavat tilanteet ovat nyt harvinaisempia, joko siksi että puolisko pystyy yleensä välttämään minua ahdistavaa käyttäytymistä, tai siksi että minä olen tottuneempi siihen että ihmiset saattavat välillä korottaa ääntään tai puhua piikitellen ilman että se on maailmanloppu.

Aiemmassa suhteessa luultavasti-neuroepätyypillisen kumppanini kanssa oli omat (hyvin erilaiset) haasteensa, mutta niistä lisää sitten jos haluat jatkaa keskustelua aiheesta.

Pakkoajatuksista mulla ei ole kokemusta, mutta muuta masennus-ahdistusoireilua on ollut.

3

Kiitos kun vastasit! Kerro ihmeessä lisää.

Olen todella loppu tähän tilanteeseen. Eihän minun mieheni vika ole se, että hänen käytöksensä tai puhetapansa trigeröi minussa vahvat pakkoajatukset ja taistele- pakene-tilan. Todennäköisesti liittyy johonkin minussa. Miksi reagoin niin voimakkaasti? On hirveää olla kotona tällaisessa tilassa. Lapsikin varmasti aistii, että mikä äldillä on. Haluaisin vain olla rento oma itseni. En tiedä onko se mahdollista.