Siinä se otsikossa lukee. Mikä on riittävän painava peruste erota?
Lapset ovat onnellisia ja tyytyväisiä. Emme riitele, emme juo. Meillä on kaunis koti, teemme asioita yhdessä. Meillä on hauskaa, kunnioitamme toisiamme, teemme yhdessä suunnitelmia tulevaisuudesta, taloudellisesti meillä ei ole huolia. Ulkoapäin meillä on kaikki nyt hyvin.
Paitsi että yhdessä asiassa.
Meillä ei ole seksielämää millään tavalla. Minä sitä haluan, puoliso ei.
1,5 vuotta on nyt menty ilman. Siinä ajassa kumppani on ollut uskoton, olemme asiaa käsitelleet ja päässeet siitä paljon jo yli. Mutta seksielämä ei ole palannut. Tiedän että molemmat meistä hoitaa itsenäisesti omaa tyydytystään oman käden kautta, mutta mitään haluja hänellä ei minua kohtaan ole.
Olen yrittänyt puhua hänelle asiasta; tuloksetta. Mitään keskustelua emme saa aikaan, hän vain toteaa ettei haluta.
Olen ehdottanut seksuaaliterapiaa; tuloksetta. Ei halua mennä.
Olen kehunut häntä, hänen vartaloa ja ulkonäköä; tuloksetta.
Olen tehnyt suoria ehdotuksia; tuloksetta.
Olen yrittänyt parhaani mukaan osallistua kotitöihin, antaa hänelle omaa aikaa, luoda puitteet jossa hänellä olisi mahdollisuus levätä, kerätä voimia, tuntea olonsa arvostetuksi; tuloksetta.
Olen tullut jo niin monta kertaa torjutuksia että on vaikea enää nousta jaloilleen ja yrittää uudelleen.
Minä kaipaan seksiä. Haluan sitä. Haluan puolisoani päivittäin, mutta en saa mitään vastakaikua.
Onko tämä riittävä syy erota, vai ajattelenko liian itsekkäästi? Pitäisikö vain kestää? Minä olen onneton, mutta ei sekään ole oikein että teen kolme muuta ihmistä onnettomaksi vain jotta minä voisin löytää suhteen jossa saan seksiä.
Se, että olet onneton, on mielestäni eropohdinnan aihe.
Ja ihan relevantti sellainen, koska tulevaisuuden näkymä onnettomana ei ole kenellekään hyvä vaihtoehto.
Mutta jos "ainoa" syy onnettomuuteen on seksin puuttuminen, tuntuu mahdottomalta, etteikö se perimmäinen syy olisi ratkottavissa?
Omassakin parisuhteessa on ollut pitkiä ajanjaksoja, jolloin seksiä on ollut todella vähän. Pisimmillään juuri tuon 1,5 vuoden ajan. Silloin, kun sitä on ollut, se on aina ollut hyvää. Ja olen silloin usein miettinyt, miksi sitä harrastetaan niin harvoin. Meidän parisuhteessa sen puuttuminen johtui luullakseni pääosin minusta. Koin käytännön mahdottomuutena "antautua seksiin", koska koin tunnetason yhteyden niin puutteelliseksi. Minulle perimmäinen järjestys tuntui päässäni olevan, että ensin pitäisi asiat olla hyvin ja seesteisesti henkisen yhteyden tasolla, jotta tuntuisi luontaiselta olla lähellä myös fyysisesti.
Ajan kuluessa tämä johti siihen, että puolisoni koki tulevansa jatkuvasti torjutuksi, joka luonnollisesti aiheutti hänelle henkistä pahoinvointia. Tilanteen ollessa pahimmillaan, ei itsellenikään olisi tullut mieleenkään nostaa kissaa pöydälle ja keskustella siitä. Kieltäydyin yhtä lailla ehdotuksista pariterapiaan.
Mutta miten olisin suhtautunut, jos puolisoni olisi osannut kertoa minulle suoraan ja rehellisesti, minkälaisia tuntemuksia seksin puuttuminen hänelle aiheuttaa?
Mietin myös puolisosi mahdollisesti edelleen kokemaa syyllisyyttä uskottomuudestaan ja sen vaikutuksesta tilanteeseen? Voisiko hän esimerkiksi kokea epävarmuutta siitä, että sinä kokisit hänet jollain lailla "saastuneena" tms., ja siksi kokee turvallisimmaksi kieltäytyä kokonaan.
Ihmismieli on niin kovin mutkikas ja syyllistymme usein luulemaan ja olettamaan asioita toistemme puolesta. En osaa neuvoa muutoin, kuin rohkaisemalla keskustelemaan seksin merkityksestä parisuhteenne hyvinvointiin.
Tästä ei tule mitään. Kohta on 2 vuotta siitä kun meillä oli viimeksi seksiä.
Olen yrittänyt kaikkeni. Puhua omista toiveista ja tunteista, yrittänyt ehdottaa, yrittänyt olla passiivinen, kehua, kannustaa. En saa mihinkään mitään vastakaikua. En halua erota, mutta en halua elää näinkään.
Kaipaan fyysisyyttä, kaipaan kosketusta, ihokontaktia, seksiä. Puolison mielestä, tai ainakin niin hän esiintyy, kaikki on hyvin, hän vain ei tarvitse seksiä. Hyväksyn sen, ymmärrän etten voi pakottaa häntä haluamaan. Mutta mielestäni hän ei voi myöskään pakottaa minua elämään selibaatissa.
Ajattelin ehdottaa että avaamme suhteen. Ehkä se on lopun alkua, en tiedä. En vain halua enää päivääkään elää tällaista elämää. Tämä syö minut sisältä tyhjäksi. Olen todella surullinen, epätoivoinen, loppu.
Miten voit Vaillavastauksia? Onko tilanteenne edennyt?
Luulen, että jokainen kaipaa kosketusta.
Olen itsekin elänyt pitkään suhteessa, jossa olen kovettanut itseni olemaan kaipaamatta kosketusta. Luulen, että se on ollut jonkinlainen suojautumiskeino.
Itselläni on oltava henkinen yhteys kumppaniin, jotta voin "myöntää", edes itselleni, kosketuksen tarpeen.
Hei Vaillavastauksia!
Kuulostaa vakavalta tilanteelta. Seksuaalinen haluttomuus on varmasti yksi parisuhteiden vaikeimmista kompastuskivistä. Kerrot ensimmäisessä viestissäsi tilanteestasi, että perheenne on muuten monin tavoin onnellinen, mutta tämä asia voi jopa rikkoa perheenne.
Kerroit, että vaikea tilanteenne puolisosi kanssa on jatkunut jo lähes 2 vuotta. Kerroit, että puolisosi on ollut uskoton, ja olette asiaa käsitelleet ja paljon päässeet jo asiasta yli. Mutta seksielämänne ei ole palannut. Jäin miettimään tähän puolisosi haluttomuuteen liittyen, onko tuo hänen uskottomuutensa kenties jäänyt hänen tunne-elämässään jotenkin tulpaksi tai henkiseksi esteeksi teidän välillenne ja että onko tämä haluttomuus seksiin teidän välillänne alkanut nimenomaan tuosta pettämisestä? Nimimerkki Leviathan viisaasti mietti samansuuntaisesti omassa vastauksessaan, että mahtaako puolisosi kokea syyllisyyttä uskottomuudestaan ja mahdollisesti pelätä, että näkisit hänet ”saastuneena”. Tämä oli Leviathanilta hyvä huomio, jota sinun kannattaa myös miettiä. Vai oliko pettäminen seurausta hänen jo aiemmin alkaneesta haluttomuudestaan parisuhteessanne? Asioiden järjestys ei käy tekstistäsi ilmi, siksi tässä mietin, mistä kaikki alkoi. Jos haluaa saada selville, mikä on ongelman syy, kannattaa miettiä asian alkupistettä.
Yksi asia, joka voi kertoa vastauksia suhteenne tilasta on se, että miten hän muuten kuin seksuaalisen virittäytymisen saralla suhtautuu sinuun. Seksi ja seksuaalinen vire on vain yksi osa parisuhdetta, vaikkakin se heijastuu koko suhteeseen ja koko suhde heijastuu siihen. Suhtautuuko puolisosi sinuun arjessa hellästi ja lempeästi, vaikka ehkä seksuaalinen vire olisikin hänen katseestaan ja kosketuksestaan kadonnut? Paljon hänen mielenmaisemastaan sinua kohtaan saattaa kertoa se, miten hän sinua muuten kohtelee. Kohteleeko hän sinua ystävällisesti vai onko takakireä, ilkeä tai vihamielinen? Hymyileekö hän? Vitsailetteko yhdessä? Onko teillä minkäänlaista, edes toverillista, hellää, kumppanimaista kosketusta, kuin ystävillä konsanaan? Tai henkistä kumppanuutta keskustellessanne arjen keskellä? Kysymys siis on: onko teillä ns. ”yhteys” tallella emotionaalisesti? Jos tämä on tallella, tilanne ei ole niin paha, vaan hän selkeästi rakastaa sinua yhä. Jos taas kaikki yhteys, kommunikaatio ja ilo väliltänne tuntuu katkenneen, se voi johtua joko siitä että hänen tunteensa sinua kohtaan ovat hiipuneet, tai jonkinlaisesta traumaattisesta välttämiskäyttäytymisestä, esimerkiksi edellä mainitusta Leviathanin analyyttisesta esimerkistä johtuen, tai jostain muusta syystä. Mutta myös siinä tapauksessa, jos teillä on tuo yhteys tallella, ja tulette hyvin arjessa toimeen ja ainoa, mikä ei toimi, on seksi, saattaa se kertoa siitä, että puolisollasi on juuri seksiin liittyvä tunnelukko ja ehkä jonkinlaista traumaattista välttämiskäyttäytymistä asiaan liittyen. Silloin hän tarvitsee sinulta paljon rakkautta ja tilaa, jotta hän voi voimaantua luottamaan niin paljon, että pystyy kertomaan, mistä on kyse, mitä on tapahtunut.
Olisi hyvä, jos saisit jotenkin avattua keskusteluyhteyden puolisosi kanssa niistä syistä, jotka johtivat hänen seksihalujensa katoamiseen. Ja miksi hän petti sinua alun perin. Oletteko keskustelleet tästä pettämiseen johtaneesta syystä, vai käsitelleet pelkästään pettämisen jälkipyykkiä? On eri asia keskustella pettämisen seurauksista kuin myös sen alkusyystä. Entä onko puolisollasi edelleen tunteita sinua kohtaan, vaikka hänellä nyt onkin seksuaalisuuden suhteen tämä ongelma? Voit varmasti itse kertoa hänelle, että rakastat häntä. Ja jos rakastat häntä, voit miettiä, onko hänen hylkäämiseensä perusteita. Jos hankit jonkun toisen seksikumppanin tai peräti uuden puolison, hän ei ole kuitenkaan tuo sama, rakastamasi puoliso. Seksuaalinen turhautuminen voi toki saada täyttymyksensä, mutta samalla on vaarana rikkoa lopullisesti rakkaus ja yhteys sinun ja nykyisen puolisosi välillä. Oletko valmis siihen? Samoin lapsenne saattavat menettää tasapainoisen, yhteisen kotinsa. Vanhempien on hyvä muistaa, että koti on lasten kasvun kannalta ensiarvoisen tärkeä, eikä sitä tulisi rikkoa minkään kevyen syyn takia. Olette lapsillenne heidän ainoat vanhempansa, heitä varten. Te olette heidän kotinsa. Eroa kannattaa punnita aina tarkoin, ja vastuullisesti myös lasten kannalta, kuten hyvin kypsästi teetkin ensimmäisen viestisi lopussa, jossa pohdit, että onko sekään oikein, että tekisit kolme muuta ihmistä onnettomaksi vain jotta sinä voisit löytää suhteen jossa saat seksiä.
Vaikutat fiksulta ihmiseltä, joka on osannut ottaa puolisonsa huomioon tänä vaikeana aikana kun suhteessanne on ollut ongelmia ja yrittänyt ratkaista ongelmaanne aktiivisesti. Olet myös osannut ajatella lapsianne tulevaisuuttasi miettiessäsi. Näin ulkopuolisena on mahdotonta antaa mitään lopullisia neuvoja tilanteeseenne, mutta tässä nyt oli muutamia asioita joita voit miettiä, jos niistä lähtisi avautumaan jotain johtolankoja. Suhteen avaamisesta avoimeksi tai monisuhteiseksi voin sanoa sen verran, että tuttavapiirissä on näitä nyt tapahtunut juurikin tarkoituksena parantaa parisuhdeongelmia, eivätkä ne ole johtaneet mihinkään hyvään. Parisuhteen ongelmat eivät ainakaan heillä ole muuttuneet paremmiksi, ja niillä, jotka eivät ole vielä tämän seurauksena eronneet, on ero mietinnässä. Suhteen avaaminen tietoisesti saattaa rikkoa loputkin sinun ja puolisosi väliltä. Jos rakastat puolisoasi ja perhettäsi, pysy uskollisena ja pyri selvittämään asioiden juurisyyt. Anna puolisollesi tilaa, rakkautta ja aikaa. Kerro, että rakastat häntä, jos rakastat häntä edelleen. Keskusteluyhteyden avaamisen onnistuminen olisi tärkeä asia tilanteenne selviämisen kannalta. Tärkeä kysymys onkin nyt: Miten hän voisi saavuttaa luottamuksen, että hän pystyisi puhumaan sinun kanssasi, avautumaan, luottamaan, kertomaan mistä oikeasti on kysymys? Joku tulppa on ehkä nyt hänen tunnemaailmassaan, mikä saattaa estää avautumisen ja luottamisen. Ja viimeiseksi: ajattele aina asiat myös lastesi kannalta, mitä ikinä päätättekin suhteenne kannalta tehdä. Te olette lapsillenne tärkeimmät ihmiset maailmassa. Toivottavasti saatte asiat avautumaan ja tilanteenne selkeytyy.
Kiitos molemmille vastauksista, niissä oli paljon asiaa ja sai miettimään.
Tilanne tällä hetkellä on se että minusta meillä on paljon läheisyyttäkin. Osoitamme tunteitamme puolin ja toisin sekä henkisesti, että myös fyysisesti; halauksia, suudelmia, kosketuksia. Uskon aidosti että puolisoni rakastaa minua ja tiedän että minä rakastan häntä. Asiat ovat menneet viimeisen kahden vuoden aikana paljon parempaan suuntaan.
Minä olen aina ollut se seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli, puoliso on lähes koko parisuhteen ajan taas ollut enemmän tai vähemmän sulkeutunut. Ajoittain hän on avautunut asiassa ja seksuaalinen kanssakäyminen on ollut vilkkaampaa, kunnes syystä tai toisesta kuollut jälleen pystyyn.
Haluan tässä kohtaa siis vielä todeta että minulle kerrotun mukaan puolisoni uskottomuuteen ei siis liittynyt seksi, vaan se tapahtui enemmän tunnetasolla; ihastumisen.
Olen yrittänyt ehdottaa puolisolleni seksiä; tulen torjutuksi.
Olen kysynyt haluaako hän että jätän sen pois ja aloite siirtyy hänelle; ei kuulemma halua koska hän ei pysty tekemään aloitetta.
Hän siis haluaa että jatkan tätä pettymysten ja torjutuksi tulemisen sarjaa, koska ehkä joskus se vielä johtaa johonkin? En minä pysty sellaiseen. Olen huomannut että en enää itsekään jaksa juuri tehdä aloitteita koska tiedän ettei se vai johda mihinkään. Samaan aikaan oma seksuaalinen turhautumiseni kasvaa päivä päivältä. Olen nyt kahden vuoden ajan murehtinut tätä päivittäin, alan murtumaan tämän epätoivon alla. Olen jutellut puolisolle asiasta, hän kerta toisensa jälkeen kertoo ymmärtävänsä minua, kertoo yrittävänsä parantaa asiaa, mutta kaikki pysyy silti saman; mikään ei muutu.
En oikeasti tiedä mikä olisi enää paras tapa toimia, koen että tämä on epäreilua, koen että minun tunteita ja tarpeita ei huomioida, koen että minun oletetaan aina olevan se joka joustaa, uhrautuu ja jaksaa.
Hei Vaillavastauksia!
Ymmärrän turhautumisesi. On raskasta olla suhteessa se osapuoli, jolla on enemmän tarvetta yhteiseen seksiin. Itsetyydytys ei kuitenkaan korvaa sitä. Parisuhteen seksissä yhdistyy sekä tarve fyysiseen ja psyykkiseen yhteyteen oman puolison kanssa, kuin myös omien seksuaalisten paineiden purkamisen tarve. Näkisin, että nämä elementit yhdessä ovat parisuhdeseksin ydin; fyysinen ja psyykkinen yhteys ja paineiden purku. Kun elää parisuhteessa, jossa tämä yhtälö ei toimi, on luonnollista, että sekä emotionaalinen että seksuaalinen paine kasvavat niin, että lopulta tulee vain savu ulos korvista. Siihen ei auta, vaikka harrastaisi omaa kivaa kuinka paljon tahansa. Samalla tulee pettymys; kaikista lähin ihminen aiheuttaa torjutuksi tulemisen tunnetta. Tämä lisää psyykkistä tuskaa.
Teillä vaikuttaa olevan parisuhteessa elintärkeä rakkaudellinen yhteys kuitenkin tallella. Se kuulostaa lupaavalta tilanteenne kannalta. Suutelette, kosketatte, halaatte. Siltä osin parisuhteenne pohja vaikuttaa olevan kunnossa. On totta, että eri ihmisillä on erilaiset seksuaaliset aktiivisuudet ihan perusluonteensa puolesta. Itsekin olen luonteeltani seksuaalisesti aktiivinen. Pitkässä parisuhteessa, joka ehkä teilläkin on, on luonnollista että seksihalut vaihtelevat suhteessa tilanteen ja henkilön mukaan. Usein se, joka seksiä haluaa enemmän, saa sitä koko suhteen ajan vähemmän kuin haluaisi ja tämä johtaa ajoittain vaikeisiinkin hankauksiin suhteessa.
Pitkässä parisuhteessa voi tapahtua puolin ja toisin myös ihastumisia, ja meillä puolisoni kanssa on molemmin puolin kokemusta tästä myös omassa suhteessamme. Oman puolisoni kanssa olemme keskustelleet asiasta siten, että koska tällaisia voi olla vaikea totaalisesti välttää, tärkeää on sen sijaan, mitä ihastumisen tunteen kanssa tekee: lähteekö siihen mukaan, kasvattamaan sitä, vai pyrkiikö kuolettamaan sen, jotta se ei kasva tekojen tasolle ja tuhoamaan parisuhdetta. Kuten avioliittokin, jokainen parisuhde on valinta. Kyse on loppujen lopuksi aina valinnoista ja päätöksistä.
Oli avaavaa kuulla, että teidän tapauksessa tämä uskottomuusasia ei siis ollut seksuaalinen kontakti jonkun vieraan kanssa, vaan ilmeisesti ajatuksen tasolla tapahtunut ihastuminen. Jokainen parisuhde määrittää omat rajansa, mutta itse olemme tosiaan kokeneet, että näitä ihastumisia saattaa tulla ja mennä, eikä niihin kannata jäädä kiinni liian vakavasti. Kun tuollainen tapahtuu, pitää vain pyrkiä järjen tasolla vähitellen kutistamaan sitä tunnetta. Ajatuksen tietoinen vaihtaminen johonkin muuhun asiaan on hyvä keino, kun hullaantumistunne jostain vieraasta iskee kesken arjen askareiden. Samoin oma ajatustyö ja itselle perusteleminen, ettei tuon ihmisen kanssa suhteesta tulisi mitään, koska…. (jokainen tietää kyllä itse perustelut kyseisiin tilanteisiinsa). Samoin sen ymmärtäminen, että mitä sitten tapahtuisi, jos etenisi tunteensa mukaisesti ja tapahtuisikin oikeasti jotain peruuttamatonta, ja sen myötä menettäisi sen oikean rakkaansa, jota rakastaa oikeasti. Mitä olen asiasta lukenut, monella ihmisellä tämä on ollut kauhea oivallus vasta sen jälkeen, kun vahinko on jo tapahtunut. Siksi näitä kannattaa järkeillä ja miettiä etukäteen, ja siten työstää pois epätoivottu ihastumisentunne itsestänsä. On luonnollista, että jos ihastumisesta kertoo puolisolle, tämä herättää todennäköisesti mustasukkaisuutta vastapuolessa. Mutta toisaalta ehkä ymmärrystäkin, jos molemmilla on ollut samanlaisia kokemuksia. Näiden asioiden pitää vain antaa mennä ja tarttua kiinni siihen rakkauteen, mihin on sitoutunut, ja joka on käsillä, jos oma puoliso on se, jota oikeasti rakastaa.
Se, että puolisollasi on ollut ihastumisen tunnetta johonkin toiseen, ja rakkauden tunteita sinua kohtaan, samoin kuin hänen ilmiselvät seksuaaliset tarpeensa, joita hän hoitaa itsetyydytyksen keinoin (josta kerroit ensimmäisessä viestissäsi), kertovat siitä, että hänellä on normaalit tunnepuolen ja seksuaaliset tarpeet. Kysymys onkin nyt, mikä aiheuttaa hänessä tuon eston teidän kahden välisen seksin suhteen. Tässä saattaa olla kysymys henkisestä lukosta, koska hänellä on selkeästi seksuaalisia haluja, joita hän purkaa itsetyydytykseen. Se, että kerroit aiemmassa viestissäsi, että hän ei halua tehdä aloitetta, koska ei omien sanojensa mukaan ”pysty” tekemään aloitetta seksiin, saattaa kertoa siitä, että hänellä voi olla joitain traumoja tai ongelmia taustalla, jotka vaikeuttavat seksuaaliseen vuorovaikutukseen ryhtymistä ja seksuaalisen kontaktin ottamista. Samoin se, että hän ei halua seksiongelman suhteen terapiaa, eikä siten ole halukas puhumaan tai kaivelemaan tätä asiaa, saattaa viestiä traumaattisesta välttelystä asian suhteen. Mitä kipeyttä hänellä saattaa olla näiden asioiden taustalla omassa menneisyydessään? Se, että hän ajoittain avautuu seksin suhteen ja haluaa sitä kanssasi, kertoo mielestäni siitä, että hän luontaisesti haluaa seksiä ja kaipaa sinua. Mutta sitten jokin saa hänet taas sulkeutumaan. Mikä se on? Sitä olisi teidän hyvä miettiä. Jos puolisollasi on traumaattista taustaa seksuaalisuuden saralla joko lapsuudessa, nuoruudessa tai entisissä suhteissa, tämä voi hyvinkin vaikuttaa edellä mainitulla tavalla. Hän haluaa seksiä ja sinua, mutta ei vain pysty. Eikä hän pysty siitä puhumaankaan, koska se on liian kipeää; taustalla voi olla suuri häpeän tunne vaikka itse olisi ollut uhri. Tämä on siis hypoteesini; en voi millään tietää, mikä puolisoasi oikeasti vaivaa, mutta kertomasi perusteella tämä tuli mieleen yhtenä mahdollisena vaihtoehtona.
Tässä oikeastaan ainoa mahdollisuus saada tilanne purkautumaan olisi se, että hän jotenkin pystyisi saavuttamaan sinuun sellaisen luottamuksen, että hän pystyisi puhumaan mahdollisista kipeistä kokemuksistaan, jos hänellä sellaisia on. Tähän auttaa syvemmän henkisen suhteen kehittäminen. Sinun ei ehkä tässä tilanteessa kannata painostaa häntä seksin suhteen, koska tilanne voi mennä siitä enemmän lukkoon ja hän voi sulkeutua sinulta entisestään ja saattaa kokea sinut uhkaksi omalle, mahdollisesti haavoittuneelle, seksuaalisuudelleen. Uhkatilanne saa ihmisen aina sulkeutumaan omaan itseensä ja sieltä uloskuoriutuminen on entistä vaikeampaa. Tietenkin voi olla kyse myös ihan siitä, että hänellä ei ole mitään seksuaalista traumaa tai lukkoa, vaan pelkästään luontaisesti heikompi seksuaalinen libido, eikä hän siksi halua seksiä, mutta jostain syystä kuitenkin haluaa harrastaa itsetyydytystä. Tai sitten kyseessä on joku muu syy. Vaikea sanoa, mistä on kysymys.
Kuitenkaan pahaksi ei varmasti kummassakaan tapauksessa (oli sitten seksihaluttomuudessa kyseessä mikä tahansa syy) ole sellainen neuvo, että yritä luoda hänelle turvallista ja rakkaudellista (ei seksuaalista, vaan pyyteetöntä rakkautta) tihkuvaa ilmapiiriä. Anna hänen ymmärtää, että sinä olet häntä varten. Sinä olet hänet valinnut, ja hän on sinulle äärimmäisen arvokas. Olet valmiina häntä varten, jos hän haluaa luottaa sinuun. Jos mahdollista, voisitte jossain vaiheessa tehdä läheisyysharjoituksena siten, että asteittain etenette suhteessanne hyväksyvän ja lämpimän kosketuksen kautta siihen pisteeseen, että voitte mennä vuoteeseen ja maata siellä alasti, iho ihoa vasten. Tämä on tehtävä yhteisymmärryksessä ja keskustellen, että tietoisesti molemmat sitoutuvat työskentelemään tämän eteen; lähentymään toista, tekemään tietoisesti työtä tämän yhteisen päämäärän hyväksi fyysisen luottamuksen saavuttamisessa. Jos pääsette etenemään alasti vuoteeseen iho ihoa vasten, sinun täytyy siinä vaiheessa hillitä itsesi, eikä alkaa hyväilemään levottomasti, kiehnäämään tai suutelemaan seksuaalisesti provosoivalla tavalla. Tarkoitus on vain olla yhdessä ja alkaa luottamaan hellästi toisen ihoon. Jos tapahtuma kuitenkin herättää jommassakummassa tai molemmissa seksuaalisia haluja, voitte tunnustella, haluatteko jatkaa purkautumiseen yhdessä tai sitten kukin itse myöhemmin tahoillanne, toista häiritsemättä.
Jos on ollut pitkä kausi ilman seksiä, siihen on helposti vaikea hypätä suin päin, kun tietyllä tavalla vieraantuu toisesta fyysisesti. Tämän harjoituksen kautta voitte tottua toisiinne jälleen ja saavuttaa ehkä fyysisellä tavalla luottamusta keskenänne. Mutta sitä ennen täytyy teidän rakentaa välillenne psyykkistä luottamusta, kuten edellä kirjoitin. Koska puolisollasi on tässä ongelma, sinä joudut olemaan tässä se aktiivinen osapuoli. Ymmärrän, että sinua turhauttaa ja koet, että on epäreilua, kun sinun tunteitasi ja tarpeitasi ei huomioida ja sinun pitää aina olla se, joka joustaa, uhrautuu ja jaksaa. Mutta rakkaus on uhrautuvainen, ja silloin kun toinen on heikoilla, toinen kantaa. Vaikka se sattuisi. Mutta rakkaus on suurempi. Se, mitä te voitte saavuttaa sen eteen, että saatte suhteenne toimimaan, on paljon arvokkaampaa kuin välitön tyydytys, jonka voisi saada pettämällä toista. Parisuhde on kahden ihmisen monesti kivuliaskin matka, mutta se kantaa läpi vaikeiden aikojen, kun asettaa toisen itsensä edelle ja antautuu rakastamaan häntä ehdoitta ja vaikeinakin aikoina. Kaikkea hyvää teille! Ja pistähän kuulumisia, jos haluat!